Ostan paljon kirjoja kirpputoreilta ja antikvariaateista. Yksi niistä oli kalifornialaisen pastori Rick Warrenin ”Vastauksia vaikeisiin kysymyksiin”. Törmäsin mieheen ensimmäisen kerran ehkä puolitoista vuotta sitten ja viime kesänä uudelleen ”sattumalta” katsoessani Ted.comista jotain hänen pätkäänsä.
Warren todellakin kyselee vaikeita: miten voin saada mielenrauhan, säilyttää luottamukseni kriisissä, käsitellä lannistumisen tunnetta, voittaa masennuksen ja yksinäisyyden – ja miten sain asiani tällaiseen solmuun? Lähestymistavasta huokuu kieltämättä amerikkalainen konservatiivikristillisyys, enkä ajattele itse läheskään kaikesta samalla tavalla, mutta jos liian hengellistämisen suodattaa pois ja ottaa sen hyvän, mitä kirjasta on saatavilla, tämä on mielestäni oikein kelpo teos.
Jaan tässä nyt Warrenin kahdeksan periaatetta, joista itse koen saaneeni jeesiä.
- Tiedä, kuka olet. Älä ole manipuloitavissa äläkä elä kaksoiselämää. Ole aito äläkä aseta epärealistisia päämääriä.Aidot ihmiset tuntuvat vetävän puoleensa tasapainoa, tyytyväisyyttä ja onnea. Aitous vaatii ehkä aluksi huimasti rohkeutta, koska ympäristö ei ole tottunut siihen, että joku sanoo oikeasti, mitä mieltä on. Lisäisin vielä, että etsi intohimoasi! Olen kuuden vuoden tuumailun jälkeen aloittelemassa ravitsemusalan opintoja ja koen nyt vihdoin olevani menossa kohti omaa elämäntehtävääni. Mistä sinä nautit kaikkein eniten, missä olet hyvä ja missä voit päästää todellisen minäsi irti? Milloin koet itsesi tarpeelliseksi?
- Omistautuminen. Tiedä kenelle tahdot olla mieleen.Kaikkia ei voi miellyttää. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Tämän oivaltaminen voi vapauttaa hurjasti energiaa – ja tätä opettelen yhä edelleen myös itse. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa tiettyjen ihmisten ja tahojen lisäksi sitä, että haluan ainakin yrittää elää Luojalleni kunniaksi. (Huh, tuntuipa suorastaan euforisen hyvältä ”tunnustaa” tämä!)
- Järjestäytyminen. Tiedä, mihin pyrit ja suunnittele elämääsi, mutta ole joustava. Muuten olet pompoteltavissa.Olen viimeiset kaksi vuotta elänyt aikamoista boheemielämää. Viime kesänä oli jonkinlainen taitekohta tässä hippeilyssäni ja ahdistuin kohtuuttomasti esimerkiksi siitä, kannattaako minun nykyisellä elämäntyylilläni ja tulotasollani edes haaveilla omakotitalosta meren rannalla. C'mon, everything's possible!
- Keskittyminen. Ota yksi asia kerrallaan. Ole sitkeä.Kaikkea ei ole ehkä tarkoitus saada nyt heti, vai mitä? Välillä vaan ihmettelen, missä on se viilipyttymäinen tyyneys ja pitkäjännitteisyys, jota minulla oli vielä lukiossa. Vuodet ovat ehkä tuoneet perspektiiviä siihen, että elämä on todellakin suuria linjoja ja vähemmälläkin pärjää, mutta pajunkuoren kaltaista joustavuutta kaipaisin... Tiedätkö, mistä sitä saisi ostaa?
- Jakaminen. Älä tee kaikkea itse.Delegoiminen ei ole koskaan helppoa. En ole osannut luottaa siihen, että asiat hoituvat ilman, että olen koko ajan hengittämässä niskaan. Ehkä tämä on jäännettä jostain yläasteen ryhmätyötunneilta? Onneksi tähänkin on tainnut tulla edes jotain perspektiiviä lisää, kun on joutunut tekemisiin vielä paljon itseä perfektionistisempien ihmisten kanssa. Ehkä sitä omaa piponnyöriäkin voisi vähän höllentää... Jakaminen tarkoittaa myös itselleni sitä, ettei panttaa hyviä asioita itsellään. Antaa hyvän kiertää!
- Mietiskely/omakohtainen rukous.Nykyinen elämäntapa ei suosi pysähtymistä ja hiljentymistä. Toisaalta tällä alueella on myös paljon epätervettä hengellisyyttä niin kristillisillä kuin muidenkin uskontojen ja filosofioiden areenoilla, joten kannatan ehdotonta lempeyttä ja itsen kuuntelua. Usko on pohjimmiltaan syvän, henkilökohtaisen suhteen rakentamista Alkulähteeseen. Itse ainakin kunnioitan syvimmin niitä ihmisiä, jotka osaavat vaalia sisäistä valoaan eivätkä ole jakamassa hengellisiä kokemuksiaan kaikkialle. Valo kyllä paistaa sydämestä, jos sitä siellä on.
- Virkistyminen. Varaa aikaa nauttiaksesi elämästä.Täh? Pitääkö tällaisesta vielä oikein erikseen mainita tässä hedonistisessa maailmanajassa? Kyllä pitää! Kuinka moni meistä ajelehtiikaan päivästä toiseen miettimättä sitä, mitä syvimmillään haluaa! Virkistyminen on arjen luksusta. Itselleni se on sitä, että ehdin aamulla siemailla useamman kupillisen teetä, pinkaista keskelle luontoa ja aterioida kiireettömästi hyvässä seurassa.
- Syvämuutos. Anna stressisi Kristukselle.Tämä kohta saa varmasti muidenkin kuin minun karvani pystyyn. Pitäisikö minun jaksaa luottaa siihen, että kuormani on jo kannettu? Mihin minä jotain Jeesusta tarvitsisin?! Välillä koen, etten ole oppinut mitään, vaikka olen kulkenut tätä tietä jo viisi vuotta ja vaikka elämässäni onkin perusluottamus siihen, että on olemassa minua suurempi.Sanottakoon vielä, että näiden viiden vuoden aikana olen ehtinyt allergisoitua kaikenlaiselle henkiselle ja hengelliselle pakottamiselle ja syyllistämiselle, ja varsinkin viimeisten puolentoista vuoden aikana olen kritisoinut ja epäillyt myös omaa leiriäni. Menee nyt kunnon avautumiseksi, mutta olen korviani myöten täynnä arkisten asioiden hengellistämistä ja oikeassa olemista (joka on näyttäytynyt hyvin myös parhaillaan käytävässä homokeskustelussa)! Kaikkein pahimmalta ehkä tuntuu kuitenkin se, että ei-uskovat tuomitsevat edustamani tahon jo ennen kuin ovat tutustuneetkaan minuun. On se jännä. ;)
Vaikka et olisi millään tavalla uskonnollinen, suosittelen silti lukemaan tämän kirjan! Saatat yllättyä... :)
