Matkaan lähtiessään totuudenetsijä vyöttää itsensä yksilönvapaudella ja universaalilla rakkaudella. Kaikki on minua ja minä olen kaikki, mikrokosmos. Destination everywhere? Riippuu paljon kulkijan taustoista, minkälaiseen porukkaan hän ajautuu ja minkä paikan yhteisössä ottaa. Joistain tulee johtajia, toisista alamaisia, kolmansista jotain siltä väliltä.
Monet etsivät ensin henkisen opettajan l. gurun, jolta toivovat voivansa ammentaa elämänviisautta. Suomessa tunnetuimpia lienevät Äiti Amma ja Maharishi Mahesh Yogi, joilla on ollut varsin kiitettävästi julkisuusarvoa ja monen mielestä vaikuttaa olevan erittäin jees käydä kaulailemassa elävän pyhimyksen kanssa. Tekeehän entinen kulttuuriministerikin niin.
Aina etsintä ei pääty onnellisesti. Uskontojen uhrit ry:n sivuilta löytyy häkellyttäviä tietoja lahkoista ja kulteista, joiden olemassaolosta ei tiennytkään. Eihän ainakaan meillä Suomessa? Minusta jokaisen totuudenetsijän kannattaa tallentaa seuraava lista vaarallisen lahkon tunnuspiirteistä kaaliinsa:
- Johtaja/johtajat ovat aina oikeassa. Hän on arvostelun yläpuolella, koska hän on henkisesti kehittyneempi/Jumalan edustaja. Hänet on pidettävä tyytyväisenä ja käskyjä on aina toteltava.
- Mustavalkoinen maailmankuva: liikkeen opit ovat täydellisiä ja virheettömiä, niitä ei saa arvostella eikä tulkita. Toisenlaiset opit ja ajatukset ovat rappeutuneita ja pahoja. Oma yhteisö edustaa puhtautta, ulkomaailma pahuutta.
- Ota tai jätä -mentaliteetti: jos haluaa kehittyä henkisesti, on hyväksyttävä kaikki, mitä liike tarjoaa.
- Syyllistäminen ja ajattelun kontrollointi: kriittiset ajatukset ovat syntiä ja osoittavat jäsenen olevan hengellisesti kehittymätön. Sama pätee seksuaalisuuteen, tunne-elämään ja yksilöllisiin toiveisiin, mikäli ne poikkeavat ryhmän normeista. Puhdas oppilas ei ajattele omaa etuaan, vain ryhmän tai yhteisön etua.
- Jäsen eristetään ulkomaailmasta: entinen elämä ja ystävyyssuhteet ovat arvottomia. Jos sukulaiset tai vanhat kaverit arvostelevat yhteisöä tai sen oppeja, on parempi välttää heidän seuraansa. Jäsen painostetaan muuttamaan yhteisöön.
- Koskaan ei ehdi olla yksin. Osallistuminen ryhmän toimintoihin on pakollista. Jäsen joutuu alistumaan jatkuviin opin sisäistämiseen tähtääviin keskusteluihin ja luentotilaisuuksiin.
- Käännytystyö on velvollisuus.
- Omaisuus on luovutettava tai testamentattava liikkeelle. Sen toimintaa on tuettava kymmenyksin tms, vaikka ei olisi muita tuloja kuin opintoraha, työttömyyskorvaus tai kansaneläke. Liikkeen hyväksi on tehtävä jatkuvasti työtä ilman palkkaa ja lomapäiviä. Varoja hankitaan laittomasti tai eettisesti arveluttavin keinoin. Kalliita kursseja varten on otettava velkaa.
- Pelottelu: liikkeen hylännyt luopio kohtaa vastoinkäymisiä ja onnettomuuksia, kuoleman jälkeen hän joutuu helvettiin, jälleensyntyy eläimeksi tms. Vain liikkeen sisällä voi pelastua.
Tunnen ihmisiä, jotka käyvät ns. healing-illoissa, ja ovat pyytäneet minuakin monesti mukaan. Olen saanut sen käsityksen, että ohjelma koostuu pääasiassa maratonmeditaatiosta, laulusta, tanssista ja vapaamuotoisesta yhdessäolosta, mutta mukaan mahtuu myös erilaisia hoitoja kuten käsien päälle panemista, selvänäkemistä ja erilaisia aura- ja energiahoitoja. Minusta tämä on sikäli mielenkiintoinen ilmiö, että samanlaisia piirteitä löytyy erityisesti karismaattisesta kristillisyydestä, mutta nämä kaksi maailmaa tuntuvat olevan todella etäällä toisistaan. Mielestäni ilmiö kertoo jotain yleistä ihmisyydestä: tarpeesta kuulua joukkoon, kokea yhteyttä ja liittyä johonkin itseä suurempaan. Sanoivat tiedemiehet mitä tahansa, ihminen näyttäisi olevan uskonnollinen olento.
Healing-piirit kytkeytyvät löyhästi raakaruokainnostukseen eli "foodismiin". Muutamat liikkeen keulahahmot ovat julkisesti julistautuneet ns. valotyöntekijöiksi. Vad menar det? Ainakin he katsovat päässeensä käsiksi jonkinlaiseen ilmoitukseen, joka velvoittaa heitä levittämään sanomaansa. Ihmiötä selittää ehkäpä liikkeeseen kuuluvan parantaja/terapeutti Diana Cooperin kirjan esittelypätkä:
"Meille on kerrottu, että jos olemme valmiit, tapahtuu asteittainen, nopeutettu herääminen, kun ihmisten värähtelytaajuus kohoaa. Tämä riippuu kaikista ihmisistä, minkä vuoksi valotyötä tekevien on tärkeää keskittyä hyvään ja pitää kirkkaana mielessään visio Kultaisen Atlantiksen ajan paluusta. Monet ennustukset ovat esittäneet varsin haasteellisia näkymiä, jotka meidän on parasta jättää omaan arvoonsa ja keskittyä pikemminkin tarjolla oleviin ihaniin mahdollisuuksiin."
Toinen asiaa valaiseva sivusto löytyi täältä:
"Valotyöntekijät ovat sieluja, joilla on voimakas sisäinen halu levittää valoa (tietoa, vapautta ja itsensä rakastamista) maan päällä. He tuntevat sen omaksi tehtäväkseen. He tuntevat usein vetoa henkisyyteen ja jonkinlaiseen terapiatyöhön.
Syvästi tuntemansa tehtävän takia valotyöntekijät vaikuttavat usein erilaisilta kuin muut ihmiset. Elämä haastaa heitä löytämään omat ainutlaatuiset polkunsa, koska he kokevat matkallaan erilaisia esteitä. Valotyöntekijät ovat lähes aina yksineläjiä, jotka eivät sovi kiinteisiin sosiaalisiin rakenteisiin."
Samaan kategoriaan kuulunee myös suomalaissyntyinen Leija Turunen (älä vaivaudu, jos amerikkalainen tekopirteys saa niskavillasi pystyyn!) sekä ex-tangokuningatar Kirsi Ranto, jonka Deepthi-blogissa on vahva hengellinen lataus. Ranto kuuluu ammalaisiin ja viesti vaikuttaa vahvasti olevan se, että ihmisten täytyy herätä ja alkaa levittää valon sanomaa, uskoa enkeleihin ja tulla kuuntelemaan Rannon joulukonserttia kirkkoon. En yhtään ihmettele, jos ihmiset ovat vähän ihmeissään tällaisista touhuista. Kristinusko ja new age sekoittuvat toisiinsa, ja mieleen nousee enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Puhuuhan Jeesuskin siitä, että hänen seuraajansa ovat maailman valo. Miten tämä valonlähettiläiden joukko eroaisi Nasaretin miehen seuraajista?
Kyselen. Hämmästelen. Välillä hermostun, kun en jo saa vastauksia. Ja sitten muistan taas oman paikkani tässä maailmassa ja saan rauhan. Mitä pitempään olen kulkenut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että uskonnollinen ilmapiiri tuhoaa elämän, koska se pakottaa ihmisen pelastamaan itsensä tekemällä hyviä tekoja, uhraamaan, palvomaan ja kadottamaan egonsa ja identiteettinsä. Huh! Ihme jos ei siinä ristipaineessa uuvu ja masennu.
Mielettömintä on kuitenkin itselleni se, että kaikista epäilyistään huolimatta saa turvautua Jumalan rauhaan ja armoon, ja jättää kysymyksensä Hänelle. "Vastaukset elävät vain hetken; kysymykset tulvat aina uudestaan."
(Matkani varrella olen kokenut rohkaisevina tämän Stanley Petrowskin sivuston sekä seuraavat kirjat: Rabi Maharajin Gurun kuolema ja Pekka Yrjänä Hiltusen kirjat)
