Alussa

Tunnen suurta Jumalaa vain vähän,

Hän on juuri minut löytänyt.

Hän hiljaa astui elämääni tähän,

kaikin uusin silmin näen nyt, näen nyt.

Sydän kun auki on

sinne Jeesus tekee asunnon.

Tänään Häneen uskon, näen aamuruskon,

päivä sarastaa.

Uskoa ei synny omin voimin,

ilmaiseksi anova sen saa.

Sitä ansaita ei töin ja toimin,

Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoitta.

Sydän kun auki on...

Olin täynnä suurta ahdistusta,

Vapahtajaa hiljaa rukoilin.

Hän sanoi: ”Älä pelkää rangaistusta,

ristillä jo sinut armahdin, armahdin.”

Sydän kun auki on...

Nämä Anna-Mari Kaskisen sanat soljuivat sisälläni tasan viisi vuotta sitten, kun värjöttelin pimenevänä sunnuntai-iltana omassa kalseassa huoneessani, katselin ikkunaan liiskautuneita lumihiutaleita ja ihmettelin, mitä minulle oli tapahtumassa. Olo oli omituisen kevyt ja rauhallinen pitkäaikaisen väsytystaistelun jälkeen ja samalla pelkäsin menettäväni itse- ja elämänhallintani. Olinko tulossa hulluksi? Oliko kaikki vain harhaa, Optista Illuusiota? Joka tapauksessa olin uuden ja tuntemattoman edessä, enkä voinut kontrolloida sitä mitenkään.

Tuo ilta muutti elämääni pysyvämmin, syvemmin ja rajummin kuin olisin osannut arvata. Olin edellisyönä päättänyt jättäytyä Jumalan haltuun ja antaa elämäni valtikan Hänelle. Se oli tähänastisen elämäni suurin päätös.

Sittemmin elämän tuulet ovat tuuppineet välillä lempeämmin, välillä rajummin kohti nykyhetkeä. Tämä on erään nuoren naisen kertomus elämästä sen kaikissa sävyissä; oman itsen, muiden ihmisten ja Jumalan kohtaamisesta – tai ainakin niiden vajavaisesta opettelusta. Välillä läikkyy yli; toisinaan mennään pinnan alle.

Tarkoitukseni ei ole provosoida ketään, vaan tahdon edistää rauhaa, toivoa, rakkautta ja armon kokemusta, mutta tiedän myös, että näihin aihepiireihin liittyvät asiat voivat olla joillekin punainen vaate. En edes halua väittää tietäväni totuutta, koska minulla on vain aavisteluita, ja mielestäni näiden kysymysten äärellä on syytäkin olla nöyrin mielin. Kukaan meistä tuskin voi väittää tietävänsä lopullisen totuuden. ”Kauneinta maailmassa on sananvapaus”, sanoi Diogeneskin. Koitetaan siis elää ihmisiksi. ;)

Olet sydämellisesti tervetullut seuraaman exodustani!