Maja erämaassa

Sain juuri loppuun ratikkalukemistooni kuuluneen kelttiläisiä rukouksia sisältävän David Adamin kirjan Maja Erämaassa. Pidän kovasti kelttien luontoromantiikasta ja ehkä hieman naivistisesta poljennosta. Tässä muutama itseäni koskettanut ote:


Sinä olet Jumala


Sinä olet rauha, lepomme luoja,
sinä olet vaaroissa kätkö ja suoja,
sinä olet valomme, kun on pimeä,
sinä olet sydäntemme ikuinen kipinä,
sinä olet ovi, joka kaikille aukeaa,
sinä olet vieras, joka sisällämme odottaa,
sinä olet muukalainen ovellamme,
sinä olet köyhän huuto korvissamme,
sinä olet Herrani ja kaikessa mukana,
sinä olet rakkauteni, varjele pahasta.
Sinä valoisa tie, totuus, johdattajani,
olet juuri tänään Vapahtajani.



Matkalla


Olen pienessä purressa ulapalla.
Olen turvassa, Herrani, katseesi alla.
On aavalla merellä purteni minun,
vaan turvassa, Herrani, olenhan sinun.


Sinä, herrani, valmistat rauhasi vuoteen
niin myrskyssä vuoksen kuin sumussa luoteen.
Olen turvassa, sinua lähellä,
kuljenpa maalla tai merellä.




Meren äärellä


Herra,
toisinaan haluaisin olla saari
rannattomassa meressä
irti kaikesta mikä arjessa vyöryy päälleni,
hiljaa rauhasi saartamana.
On aika olla levossa ja rauhassa,
kun liike ja melu lakkaavat
ja voin hiljaa palvoa sinua,
maan ja meren Herra.
Vuoksena kohoten, luoteena laskien
aaltoilkoon minussa elämä.
Luoteena laskien, vuoksena kohoten
sykkiköön, paiskokoon minua elämä.